Sulon kanssa lenkkeillessä

Olen viimeisen vuoden ajan hidastellut elämää. Terveydellisistä syistä johtuen en ole ollut täysipäiväinen yrittäjä ja tästä syystä tietysti blogikin on jäänyt kovin vähälle käytölle. Minulla on krooninen migreeni, mikä tarkoittaa että kokopäivän hääkuvaukset ovat saaneet jäädä kokonaan. Ei sillä - haluankin nykyään keskittyä erityisesti lapsiin ja lemmikkeihin, joten haitta on suhteellisen pieni ;) Lähinnä olenkin keskittynyt elämässäni koirani kuvaamiseen lenkeillä kauniin sään tai inspiraation yllättäessä. Näitä kuvia olen esitellytkin Instagramissa, joka on nyt täysin pyhitetty Sulon kuville. Ajattelin nyt kuitenkin postailla tänne muutamia suosikkejani.

Lenkkeillessäni Sulon kanssa en viitsi kantaa mukanani kuin kaikkein pienintä ja keveintä objektiivia, eli vanhaa halpis 50mm:stä. Aloitellessani kuvaamista käytin tätä linssiä aina ja olenkin välillä kaivannut sen kykyä vangita valonsäteitä näin kauniisti. Kalliimmissa ja paremmin tehdyissä objektiiveissa tämä mahdollisuus on poistettu. Suloa ei halpistelu onneksi haittaa.

 Amerikancockerspanieli ilta-auringossa.

Sulo on tottunut poseeraaja joka asettuu kiltisti osoitetulle paikalle ja nököttää siinä kunnes emäntä sanoo että saa tulla ottamaan nameja. Hihnankin saa mukavasti piilotettua pörheän pikkuvartalon taakse. Alla olevassa kuvassa Sulolla oli tosin hiukan vaikeaa joutua katselemaan emännästä poispäin, kun komennettiin fiilistelemään auringonlaskua ("Mitä siinä on ihmeellistä" -Sulo).

 Sulo-koira auringonlaskua ihailemassa Roihuvuoren vesitorninmäellä.

Sulon kanssa käymme paljon myös Rovaniemellä sekä kuvausreissuilla että lomailemassa. Vanhempieni talo on Kemijoen rannassa, joten kuvausmatkat kauniisiin maisemiin eivät sielläkään ole pitkiä. Rovaniemellä on tilaa revitellä ja vaikka Sulo onkin jo kohta 11-vuotias papparainen - eikä revittele siis samaan tapaan kuin nuoremmat- on vapaana juokseminen kuitenkin ihanaa. Sulosta saa harvoin sellaisia kuvia, missä se tekee jotain muuta kuin istuu ja tuijottaa kameraa, mutta kävelykuvia tulee sentään joskus.

 Iltaruskossa jäällä lenkkeilyä talvipakkasilla.

Olen nykyään alkanut olla enemmän ja enemmän kiinnostunut Brandon Woelfel tyylisestä kuvauksesta, eli illansuussa kauniissa keinovalaistuksessa otetuista kuvista, joten täytyyhän niitäkin testailla Sulon kanssa. Paljon on vielä opittavaa tällä saralla, mutta onneksi on aina valmis kuvausmalli mukana.

 Talvinen illansuu Vuosaaren sillankupeessa.

Sulolla ruukaa aina olla jotain ruokaa suupielissä. Lähietäisyydeltä ne aina huomaa. Tosin Sulo ei ole Sulo jos se ei ole edes vähän rentun näköinen. Siinäkin mielessä me olemme sopiva duo toisillemme. Kaikki ei ole aina niin justiinsa. Elämässä eteenpäin kohti mukavia asioita Sulolta vähän elämänfilosofiaa oppiessa.

 Joululauluja laulamassa

Minulle valokuvaus on aina ollut tosi tärkeää. Näin puolikuntoisena siitä on tullut entistäkin tärkeämpää. Kun saan ikuistettua jotain ihanaa ja Sulo kököttää kuvassa ihanana omana itsenään, tiedän että olen taas saanut tehtyä jotain arvokasta. Sulo pitää elämän järjestyksessä ja rutiinit kohdillaan. Pitkät lenkit ja koirapuistoriehumiset ovat minun tapani kiittää pikku-ystävää sielunhoidosta.

Toivottavasti pääsen taas piakkoin aloittamaan täyspäiväisen työn. Sitä odotellessa voi hyvinkin luvassa olla muutamiakin Sulo postauksia. Ihanaa kevättä lukijoille!